Nimittäin päivät ennen äippälomaa, ja tieysti laskettua aikaa :) Kuukausi töitä, ja sitten olisi aika siirtyä mammalomailemaan, olen nin valmis siihen. Töissä jokainen kyseenalaistaa jaksamiseni tuonne toukokuun loppuun asti, mutta parhaani aion tehdä, että sinne asti pystyisin töissä olemaan. Päivääkään en ole töistä ollut pois raskausvaivojen takia, ja olen siitä ylpeä. Vaadin itseltäni paljon, mutta tiedän, että tässä työssä sitä myös arvostetaan.
Toukokuun viikonloput ovat sulautuneet yhdeksi mössöksi. Joka viikonlopuksi on jotain ohjelmaa (kuten aina kesän kynnyksellä, miksi se meneekin aina niin? :D), ja kaikenlisäksi olen töissä joka viikonloppu. Noh, oma on ollut valintani.
Myös kesäkuun viikonlopuille on ohjelmaa, jokaiselle! Miten ihmeessä me tässä miehen kanssa aina onnistutaan...Onneksi tiedossa on paljon mukavia juhlia pitkin kesää, missä sitten voi olla oman jaksamisensa mukaan :) Sellainen ohjelma on oikein tervetullutta, ja viikot varmasti menevätkin auringossa loikoillen ja lepäillen, sekä vauvalle viime hetken-hankintoja tehden. Ei varmasti tule aika pitkäksi, sen tiedän.
Neuvolassa en ollut, sillä unohdin sen ihan tyystin :D Kyllä, tein siis töitä kaikessa keskittyneisyydessäni ja niin lipui aikani ohi. Hups. Huomenna uusi yritys :)
Viime yönä heräsin vauvan hurjan koviin potkuihin. Neitokainen oli hyvin levoton käydessämme nukkumaan, ja meinasi olla itselläkin vaikeuksia saada unen päästä kiinni. Sitten näin unta, jossa olin jo saanut tämän kauniin tummahiuksisen, ruskeasilmäisen tyttäremme maailmaan, ja odotinkin jo kolmatta lastamme! Vauva potki unessa kovasti mahassani, ja sitten lopulta heräsin ja havahduin siihen miten tyttönen potki ja vaihtoi puolelta toiselle hyvin aktiivisesti :D En sitten tiedä mikä vaivasi tytsyn unirauhaa. Nyt tuntuu rauhallisemmalta, vaikkakin liikehdintää tapahtuu vähän väliä, mutta sellaista riehumista se ei nyt ole :)
Katsottiin eilen taas Erilaisia äitejä, ja mieheni kauhisteli synnytystä, ja totesi, että olisi oikeudenmukaista, jos isä joutuisi tuntemaan samanasteista kipua, kun äiti synnyttäessään. Ihana :)<3 Ohjelmassa nainen manasi kuolevansa ja hoki "mä en pysty tähän, mä en pysty!". Mieheni kyseli vähän hysteerisenä, että "Ethän sä sitten sano noin?? Kauheeta, jos sanot, mitä mä sitten teen!!" :D Taitaa olla parempi ettei tuo herraseni enää katsele synnytysaiheisia ohjelmia, ettei iske miehelle se synnytyspelko ;) Hän jo valmiiksi stressaa kivunsietokykyäni, kun olen näin pieni ja heiveröinen.
Huomiseksi on luvassa ohjelmaa aamusta iltaan, kun meillä on molemmilla vapaa miehen kanssa :) Vauvan huone tulee edistymään huomenna paljon, ihanaa <3 !
Pian heitän koiran remmiin, ja lähetään vähän hengittelemään raitista ulkoilmaa! Koitan kävellä hyyyyyvin hitaasti, jotta jaksaisin pitkän lenkin. Siitä tuo meidän hauvelikin nauttii :)
Olipas taas kerran aikamoista sillisalaattia :D Ihanaa kirjoitella mitä mieleen tulee, jotenkin vapauttavaa :)
<3: inq ja Nasu-neiti 29+4 <3
Ainiin! Kiitos kaikille, jotka olette blogiani käyneet lukemassa, kävijämäärät ovat selvässä kasvussa :) Kiva huomata, miten tällainen tavallisen tytön päiväkirjamainen kirjoittelu kiinnostaa :) Eli Kiitos <3 !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti