Vähiin käy, ennen kuin loppuu!

Nimittäin päivät ennen äippälomaa, ja tieysti laskettua aikaa :) Kuukausi töitä, ja sitten olisi aika siirtyä mammalomailemaan, olen nin valmis siihen. Töissä jokainen kyseenalaistaa jaksamiseni tuonne toukokuun loppuun asti, mutta parhaani aion tehdä, että sinne asti pystyisin töissä olemaan. Päivääkään en ole töistä ollut pois raskausvaivojen takia, ja olen siitä ylpeä. Vaadin itseltäni paljon, mutta tiedän, että tässä työssä sitä myös arvostetaan.

Toukokuun viikonloput ovat sulautuneet yhdeksi mössöksi. Joka viikonlopuksi on jotain ohjelmaa (kuten aina kesän kynnyksellä, miksi se meneekin aina niin? :D), ja kaikenlisäksi olen töissä joka viikonloppu. Noh, oma on ollut valintani.

Myös kesäkuun viikonlopuille on ohjelmaa, jokaiselle! Miten ihmeessä me tässä miehen kanssa aina onnistutaan...Onneksi tiedossa on paljon mukavia juhlia pitkin kesää, missä sitten voi olla oman jaksamisensa mukaan :) Sellainen ohjelma on oikein tervetullutta, ja viikot varmasti menevätkin auringossa loikoillen ja lepäillen, sekä vauvalle viime hetken-hankintoja tehden. Ei varmasti tule aika pitkäksi, sen tiedän.

Neuvolassa en ollut, sillä unohdin sen ihan tyystin :D Kyllä, tein siis töitä kaikessa keskittyneisyydessäni ja niin lipui aikani ohi. Hups. Huomenna uusi yritys :)

Viime yönä heräsin vauvan hurjan koviin potkuihin. Neitokainen oli hyvin levoton käydessämme nukkumaan, ja meinasi olla itselläkin vaikeuksia saada unen päästä kiinni. Sitten näin unta, jossa olin jo saanut tämän kauniin tummahiuksisen, ruskeasilmäisen tyttäremme maailmaan, ja odotinkin jo kolmatta lastamme! Vauva potki unessa kovasti mahassani, ja sitten lopulta heräsin ja havahduin siihen miten tyttönen potki ja vaihtoi puolelta toiselle hyvin aktiivisesti :D En sitten tiedä mikä vaivasi tytsyn unirauhaa. Nyt tuntuu rauhallisemmalta, vaikkakin liikehdintää tapahtuu vähän väliä, mutta sellaista riehumista se ei nyt ole :)

Katsottiin eilen taas Erilaisia äitejä, ja mieheni kauhisteli synnytystä, ja totesi, että olisi oikeudenmukaista, jos isä joutuisi tuntemaan samanasteista kipua, kun äiti synnyttäessään. Ihana :)<3 Ohjelmassa nainen manasi kuolevansa ja hoki "mä en pysty tähän, mä en pysty!". Mieheni kyseli vähän hysteerisenä, että "Ethän sä sitten sano noin?? Kauheeta, jos sanot, mitä mä sitten teen!!" :D Taitaa olla parempi ettei tuo herraseni enää katsele synnytysaiheisia ohjelmia, ettei iske miehelle se synnytyspelko ;) Hän jo valmiiksi stressaa kivunsietokykyäni, kun olen näin pieni ja heiveröinen.

Huomiseksi on luvassa ohjelmaa aamusta iltaan, kun meillä on molemmilla vapaa miehen kanssa :) Vauvan huone tulee edistymään huomenna paljon, ihanaa <3 !

Pian heitän koiran remmiin, ja lähetään vähän hengittelemään raitista ulkoilmaa! Koitan kävellä hyyyyyvin hitaasti, jotta jaksaisin pitkän lenkin. Siitä tuo meidän hauvelikin nauttii :)

Olipas taas kerran aikamoista sillisalaattia :D Ihanaa kirjoitella mitä mieleen tulee, jotenkin vapauttavaa :)

<3: inq ja Nasu-neiti 29+4 <3

Ainiin! Kiitos kaikille, jotka olette blogiani käyneet lukemassa, kävijämäärät ovat selvässä kasvussa :) Kiva huomata, miten tällainen tavallisen tytön päiväkirjamainen kirjoittelu kiinnostaa :) Eli Kiitos <3 !

Sitä ja tätä

Voi kesä, tule jo!! Joka vuosi sitä odottaa kesää ihan hullun lailla, mutta tietenkin tänä vuonna ihan erityisen paljon :) Tällä kertaa kesä ei tuokaan tullessaan vain lämpöä ja parin viikon lomaa, vaan lämpimän ilman kylkiäisiksi tulee ÄITIYSloma, suurempi masu, oma rakas vauva <3, ristiäiset, ja vaikka mitä! :)

Työpaikallani minua on kehoitettu ottamaan löysemmin, ja lepäämään enemmän. Samoin pomoni kertoi odottavansa minua innolla takaisin töihin, sitten vain kun itseltä siltä tuntuu, meni siihen sitten vuosi, tai kaksi.. :) ihana, maailman paras työpaikka, paras pomo, ja parhaimmat työkaverit!

Tämä viikko tulee myös olemaan mukava ihan senkin puolesta, että huomenna pääsen neuvolaan kysymään paria itseäni vaivaavaa asiaa, sekä alamme vihdoinkin laittaa tuota vauvan huonetta kuntoon!! JEE! Sisustus on yksi suurimmista intohimoistani, ja kun saa sisustaa omalle lapselle, niin mikäs sen mukavampaa :)

Huomenna minut luultavasti taas punnitaan, ja se jännittää. Olen kehittänyt tästä painosta itselleni aivan liian ison asian. Olen aina, siis _aina_ ollut hyvin tarkka painostani ja ulkonäöstäni. Tällä hetkellä olen oikeinkin tyytyväinen peilikuvaani, kaikinpuolin. Vaikka vaivoja on ilmaantunut, näytän mielestäni virkeältä ja masu on kaunis ja pyöreä. Ja silti jännittää tuo paino. En tiedä olenko kirjoitellut tännekin jossain vaiheessa siitä, että itse olisin tyytyväinen, jos painon nousu olisi maksimissaan sen 12kg. No, viime neuvolan mukaan ei mennä niin ylös, ja nyt olenkin ajatellut, että kuinka kiva jos tulisi maksimissaan se 10kg. Sitten pääsisin nopeasti takaisin omiin mittoihini :) En tietenkään ala laihduttaa, tai nähdä nälkää, mutta aina voi tehdä terveellisempiä valintoja ruuan suhteen.

Nyt tunnen taas jokapäiväisen pahoinvointiaallon lähestyvän, joten taidan käydä pitkäkseni. Huomenna alkaakin jo rv. 30 :)

<3: inq ja Nasu-neiti 28+6 <3

Ajatuksia synnytyksestä

Eilen otin oikein aikaa ja syvennyin lukemaan TYKS:n synnytysinfon. Ajattelin aluksi, että se voi olla joko hyvinkin fiksua, tai sitten saan kehitettyä itselleni jonkun synnytyspelon :D No, ei tullut mitään uusia pelkoja, vaan koin tuon infopaketin olleen äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyödyllinen, sekä sisältäneen itselleni paljon uutta ja arvokasta tietoa!

Uskoisin, että tahdon olla osastolla sen suositellun kolme päivää, vaikka joudunkin väistötiloihin synnyttämään synnärin remontin vuoksi. Minusta on kuitenkin hyvä saada kaikki mahdollinen apu ja neuvo alkuunsa, sekä varmistua siitä, että vauvalla on kaikki hyvin.

Kivunlievityksessä olen ajatellut kuunnella kätilöä, ja hänen neuvojaan. Tahdon kyllä kivunlievitystä (epiduraalin, ilokaasua?), sillä tahdon tehdä synnytyksestä mahdollisimman mukavan kokemuksen, eikä vauvallekaan ole varmasti hyväksi, jos äiti stressaa kipua.

Mieheni tulee mukaan synnyttämään. Tämä on ollut meille itsestäänselvää aina. Mieheni tahtoo ehdottomasti olla mukana, ja päästä katkaisemaan napanuoran, ja kylvettämään vauvaa :) Tyksissä sallitaan enintään kaksi tukihenkilöä, ja minulle riittää tuo yksi vallan mainiosti. Mies saa luvan syöttää ja juottaa minua ( :D ), sekä hieroa, lohduttaa ja kehua. Sanoinkin hänelle tässä yksi päivä, kun katsoimme Erilaisia äitejä, että muistatkin sitten kehua minua siinä synnytystilanteessa, etkä anna mitään tyhmiä neuvoja ;)

Toivon, että maito nousee hyvin, ja pystyisin heti imettämään. Minulla tosin on nyt reilun kuukauden tullut vähän maitoa, joten uskon imetyksen onnistuvan :) Olen nähnyt monena yönä jo untakin siitä, kuinka imetän lastamme. Se on jo unessa ollut niin vaikuttava kokemus, että innolla odotan miten vaikuttavaa se todellisuudessa on. On ihana ajatus, että pystyy itse omilla antimillaan ruokkimaan lapsensa :) Tämä ajatus on kehkeytynyt vasta raskauden edetessä, alussa mietin, että tahdonko imettää. Mieheni oli sitä mieltä, että ehdottomasti pitää imettää, ja nyt todella tahdon sitä itsekin.

Yleisesti ottaen odotan synnytystä innolla! Onhan siitä luvassa maailman paras palkinto, oma ihana vauva<3 meidän kaunis tyttäremme <3 Uskon synnytyksen alkavan jo ennen laskettua aikaa, uskon pikkuisemme syntyvän n. rv 38+ 2, ja joka tapauksessa ennen rv 40, sillä vauva tuntuu olevan nyt jo niin alhaalla, ja masunikin kasvaa tuossa alhaalla, ei ole ollenkaan sellainen "pystymaha" :)

Tyttönen on taas ollut kovin potkivainen koko päivän, parasta aikaakin satelee iskuja ja masu vääntyilee ja pomppii :) ihanaa! <3

Aurinkoista viikonloppua :)

<3: inq ja Nasu-neiti 28+2 <3

Viimeinen kolmannes!

Nyt olen kerännyt taas itseni :D Viime postaus taisikin olla negatiivis-sävytteisin pitkiin aikoihin, heh. Mutta kaikki siis hyvin, paremmin kuin hyvin :)

Vauva on jo uskomattoman voimakas, masu vääntyy kummallisiin asentoihin kun vauva jumppailee. Edelleen on ihan selvästi pysynyt pää alaspäin, mutta neiti on _alhaalla_ !! Tunnen sen paineena kun olen seissyt edes vähän aikaa. Tätä ounastelin jo silloin pari viikkoa sitten siellä ultrassa, kun ei meinannut lekurikaan saada päälakea ultrattua kun oli niin alhaalla. Ja sama jatkuu. Mutta huomaa että kohtu ja neitokainen ovat kasvaneet, sillä niin hurjan ylös tulee potkuja :)

Aion ensi viikon neuvolassa (kyllä, minulla on nyt neuvolat kahden viikon välein) mainita siitä, miten tuntuu että vauva on niin alhaalla, että onhan se ihan ok, eikä ala syntyä ennen aikojaan.

SF-mita oli muuten tasaantunut keskikäyrälle, ja neuvolalääkäri epäilikin, että viime kertainen olisi ollut mittausvirhe, sillä vatsani on silminnähden kasvanut, mutta mittaa oli vain 1cm enemmän. Uskon itsekin masuni kasvun menevän keskikäyrällä.

Painoa ei ollut tullut yhtään lisää neljässä viikossa, joka pisti myös neukkutädin silmään. Pieni lähtöpainoni, ja vähäinen painon nousu herätti ilmeisesti hieman huolta. Ei tosin itsessäni, sillä tiedän vauvan kasvaneen hyvin (kun oltiin siellä ultrassa juuri ennen neukkua).

Töitä jäljellä kuusi viikkoa, jaiks!! Ja laskettuun aikaan reilu 2kk !! :)

<3: inq ja Nasu-neiti 28+1 <3 (VIIMEINEN KOLMANNES!!!)

No ei helvetti

Poistin sitten vahingossa koko viime postauksen :( Hyvä minä. Nyt on ollut muutenkin niin raskas viikko että on sanat vähissä. Töissä on raskasta, muhun sattuu kokoajan, ja voisin vaan itkeä.

Onneksi vauva voi hyvin, siitä olen onnellinen<3 Kovia potkuja paljon pitkin päivää :)

Lyhyestä virsi kaunis, parempaa viikonloppua kaikille.

<3: inq ja rakas Nasu-neiti 27+2 <3