Oli kyllä sellainen joulu, jota en varmasti unohda ikinä, ja tuskin unohtaa kukaan muukaan paikallaolleista. Aattoiltana annoimme kortin vanhemmilleni ja siitä kaikki puhkesivat onnellisiin kyyneliin, ja niin vilpitön ilo paistoi jokaisen kasvoilta, että itkuhan siinä itsellekin tuli. Kukaan ei ollut aavistanut mitään, joten aika nappiin meni ;) Sitten skoolattiin :)
Vanhempieni tiesin olevan onnellisia, kuten todella olivatkin. Äiti alkoi heti hössöttää tapansa mukaan, ja juttelimme paljon äitini raskauksista, äiti kaivoi vanhoja vauvajuttujani esiin jne. :) Veljeni korviin asti ulottuva hymy oli jotain ennennäkemätöntä, ja se saa kyyneleet silmiini kun vaan ajattelenkin sitä.
Ja sitten siskoni, jonka reaktiota eniten pelkäsin. Hän puhkesi itkuun ja syöksyi halaamaan meitä. Ei meinannut rauhoittua millään :) Onhan se iso juttu, kun sisko odottaa vauvaa, ja siskoni oli nin aidosti onnellinen että. Saa nähdä milloin kuullaan siltä suunnalta raskausuutisia ;)
Seuraavana päivänä kerroimme appivanhemmilleni, ja tuleville isoisovanhemmillekin. Siellä kans kyynelehti jokainen, tämä on heidän ensimmäinen lapsenlapsensa. Oli kuulemma jo odotetukin, että milloin sitä jälkikasvua siunaantuu :) Kilisteltiin skumpalla (minä vedellä tietty) ja onnitteluja sateli.
Se tunne, kun raskaustestiin piirtyi kaksi viivaa, oli todella maaginen ja uskomaton. Jokainen kerta ultrassa saa minut itkemään. Ja sitten tämä kertominen perheillemme, oli myös aivan yhtä taianomainen hetki. Tämä aika kun olen ollut raskaana, on ollut ihmeellisintä, pelottavinta, ja ehdottomasti parasta aikaa elämässäni tähän asti. Paljon on vielä edessä, ja aion nauttia joka etapista. En edes uskalla kuvitella, kuinka tunnerikas hetki on synnytys :) <3
Ja yksi "maaginen"-raja rikkoutui myös eilen, kun rv12+0 tuli täyteen. Kohtu kasvaa ja se tuntuu välillä paineena, ja aivastaessa edelleen repäisee. Tissit ovat arat ja suurentuvat kokoajan, kuten nännitkin. Väsymys on vieläkin aika hurjaa.
Olen niin onnellinen. Ihanaa kun omasta raskaudestaan voi vihdoin puhua ääneen, ei tarvitse enää salailla! Vielä pitää kertoa töissä.. :)
Odotan seuraavaa neuvolaa innolla, silloin kuunnellaan sydänääniä dopplerilla :)<3
<3: inq ja Nasu (kyllä, mies löi lukkoon uuden työnimen) 12+1 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti