Eilen illalla kun mies tuli töistä kotiin, niin onnistuin kehittämään riidan yhdestä hyvinkin mitättömästä asiasta. Siinä sitten koitin kyyneleitä nieleskellä, mutta itkuhan siinä tuli. Mies halasi ja pyysi anteeksi (vaikkei raukka edes ollut mitään tehnyt :D).
Ihme hormooni-hirviöksi siis olen muuttunut näin oviksen aikaan. Ja itkuherkäksi. Ehkäpä tämä tästä. Telkkarista tuli kerran ohjelma äideistä, joista joku kertoikin olleensa ihan hirveä hirviö koko raskauden ajan. Näin kuinka mieheni silmä suureivat ja kauhu suorastaan paistoi hänestä :D Pitää yrittää nyt hillitä itseään.
Tänään on siis dpo1, ja listaan tuntemuksiani nyt oviksen jälkeen:
-Lämmöt koholla (nyt 36,4 normaalisti n.35.3 - 35.5)
-Oikeaa puolta nippailee jonkin verran (keltarauhanenko näin oviksen jälkeen vai?)
MUOKS. Olihan tässä vielä jotain muitakin..
-Oikea jalka (varsinkin pohje) särkee ??
-Pientä kipuilua pyllyssä (peräsuoli?):D
Siinä ne. Ehkä ihan hyväkin, etten nyt hullun kipeä ole ;)
Niin joo, päätin (ihan tosissani ainakin yritän.. ;)) etten testaa ainakaan ennen dpo12, mieluiten vasta dpo14, sillä tahdon mahdollisimman luotettavan tuloksen! Nyt kyllä on mennyt touhuilujen ajoituksen ja kaikki niiiiiin nappiin, ja munarakkula oli hyvä, kuten limiskin. Joten ihan todella rakentelen niitä pilvilinnoja jo nyt.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti