Jäi kyllä niin hyvä fiilis tuosta lääkäristä. Oltiin siellä molemmat miehen kanssa, käytiin läpi asioita mitkä meitä painaa, sekä ratkaisuja niihin. Meidät otettiin tosissaan, vaikka nuoria ollaankin. Kerroin pcos-epäilystä, jonka edeltävät lääkärit olivat heittäneet ilmoille. Minut ultrattiin, ja lääkäri kertoi kohdun olevan normaali, ja limakalvonkin alkaneen paksuuntua (nyt kp7), sekä vasemmassa munasarjassa hyvin lievää monirakkulaisuutta, mutta ei kuulemma sekään nyt ollut aivan selvä tapaus (kuulemma nuorilla naisilla niitä on monesti vähän useampia) :D Eli kaikki näytti hyvältä ainakin toistaiseksi!
Nyt sitten ultrataan ja seurataan sitä, tapahtuuko ovulaatiota, ja paksuuntuuko limakalvo normaalisti. Jos munarakkula näyttää alkavan kypsyä, niin seurataan sitä ultraamalla "loppuun asti", ja lopuksi verikoe varmistukseksi ovuloinnista. Mutta jos ei ovulaatiota näytä tapahtuvan (mitä pahoin pelkään), niin sitten enivei verikoe kierron lopulla varmistukseksi, ja ensi kiertoon clomit. Niin, ja miehen sperma-analyysi.
Lääkäri kertoi myös, että clomienkin kanssa on oltava varovainen, ettei tule yhtäkkiä viittä lasta kerrallaan! :D Se sai minut jotenkin hyvälle tuulelle. Jos nyt saisi edes sen yhden aikaiseksi.. :)
Tässä voi siis käydä niinkin onnellisesti, että kaikki on tuolla kohdillaan, ja mitään hormooni-hoitoa ei tarvita! Vähän sain noottia alhaisesta painostani, ja sen mahdollisesta vaikutuksesta. Jospa siis söisin itselleni yhden lisäkilon, niin lääkäri olisi iloinen ;)
Nyt on kyllä hyvä mieli :) Ja pitkästä aikaa sellainen olo, että pian voisinkin olla raskaana...<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti