Miksi, oi MIKSI se raskautuminen käy toisilla vahingossa, ja itsellä ei sitte *TANA millään?! Kohta leikkaa hermot kiinni, tää on niin epäoikeudenmukasta. (Jep, eilen kuulin taas useammankin raskaus-uutisen..)
Enhän toki voi tietää, vaikka tässä kierrossa tärppäisikin, mutta silti nyt vaan keittää niin yli. Turhauttaa, harmittaa, itkettää...
Tiedän myös, etten toki ole ainoa joka tämän asian kanssa vääntää kättä, ja itse en ole sitä vielä edes tuhottoman kauaa tehnyt. Mutta olen kärsimätön. Halu saada oma lapsi on niin suuri ja polttava.
Mieskin yksi ilta humalapäissään harmitteli sitä, kun ei meillä ole vielä tärpännyt..Näinpähän pari kyyneltäkin hänen silmäkulmassaan. Oman riittämättömyyden-tunne on sen jälkeen nostanut päätään.
Voi Rakas Jumala, anna tämän kierron olla se meidän kierto....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti